perjantai 23. joulukuuta 2011

How to be brave..?

Se ois muuten palkkapäivä tänään. Rahalla ei voi ostaa rakkautta. Lähimmäisen rakkaudessa voi köyhäkin olla rikas.

Olin kolme ja puoli vuotta samassa työpaikassa ja vaihdoin vaan välillä aina toimipistettä. Mielestäni asiat eivät aina toimineet ja ihmiset valittivat liikaa. Pohdin tulisiko minun vaihtaa työpaikkaa ja sen päätöksen tein, vaihdoin.

Loppujen lopuksi päädyin mukavaan, siistiin, sisätyöhön, jossa viihdyn. Luulen, että täällä tulen hetken aikaa olemaankin. Elämä on mukavaa kun niin päättää. Työssä viihtyy kun paikka tuntuu oikealta.

Kaipaan elämään haasteita ja jotain erityistä jokaiseen päivään. Päivät eivät saa tuntua liian samanlaisilta, muuten ei tunne elävänsä. Jokainen meistä elää arkea, myös minä. Minun arkeeni kuuluu työ, urheilua, kaupassakäynti, ruuanlaitto, päiväunet, Nemo ja muut kotityöt. Näiden asioiden lisäksi jokaisessa päivässä on jotain erityistä, jotain erilaista. Joskus se on puhelinsoitto ystävälle, juhlat, ystävän tapaaminen, matka tai joku muu hyvinkin pieni asia.  Rakastan arkea, erilaista arkea.

Nyt kun olen eronnut pitkästä suhteesta arkeni on  muuttunut. Olen tehnyt enemmän valintoja elämässä, joissa olen huomioinut vain itseäni. Pieniä asioita, mutta minulle kuitenkin suuria. Enää ei tarvitse ostaa maidotonta Keijua - vaan voin ostaa Ingmariinia. Olen urheillut ja tavannut ystäviäni enemmän. Kun kroppa voi hyvin, mielikin voi hyvin ja jaksaa aivan erilailla. Joidenkin asioiden merkityksen huomaa vasta silloin kun ne poistuvat joka päiväisestä arjesta. Olen järkyttänyt arkeani, ottanut riskejä. Täytyy muistaa hymyillä niin asiat näyttävät paremmilta, niinkuin L aina minulle sanoi.

Tänään vanhempani tulevat joulunviettoon veljeni luokse. Erilainen joulu siis tänä vuonna. Eilen teimme jo hieman jouluvalmisteluja. Aion levätä ja nauttia.




I have died everyday waiting for you
Darling don’t be afraid I have loved you
For a thousand years
I’ll love you for a thousand more


torstai 22. joulukuuta 2011

To be..

 Tänään opittua:


Kehittyäkseen tulee mennä pois mukavuusalueelta.

www.reasonstobefit.com

Hetkistä

Kiitos näistä hetkistä. Pitäisi enemmän muistaa nauttia hetkistä. Niistä hetkistä, jolloin on hyvä olla ja elää. Niitä hetkiä me kaiholla muistelemme kun elämässä tapahtuu muutoksia. Muutoksia yleensä siihen huonompaan suuntaan. Tuntuu pahalta olla ja kaikki itkettää, tuntuu, että kenkä puristaa jalkaa. Silloin muistelemme haikeana sitä hetkeä, jolloin kaikki oli hyvin ja elämä helppoa.

Kun muutoksia tapahtuu niihin yleensä ollaan jollain tavalla varauduttu, joskus taas elämä heittelee niin, ettei muutoksen tuloa huomaa. Se hiljaa hiipii viereen, niinkuin Pikku Prinssin Kettu. Kettukin halusi, että hänet kesytetään. Kesytys meinaa omistautumista. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa.

Joskus tekisi mieli jäädä tuleen makaamaan ja ottaa kaikki vastaan mitä tuleman pitää. Jokin järki kuitenkin pitää ihmisen liikkeessä, ettei makaaminen onnistu ja aina pääsee eteenpäin. Kun kerran on käynyt tarpeeksi pohjalla ja kohdannut elämässä suuria muutoksia niin silloin yleensä suunta on vain ylöspäin, hymyssäsuin.

Eräs ystäväni kehoitti minua hymyilemään aina. Hymy kaunistaa jokaista ihmistä. Vaikka ajatukset harhailisivat tulevissa asioissa, jotka pelottavat, hymyily auttaa aina. Hymyssä suin tekeminen saa inhottavatkin asiat näyttämään vähän paremmilta.

Ja se hetkessä eläminen, muistakaa se. Huomisen murheita on turha huolehtia tänään, se on vasta edessä huomenna. Jokainen päivä voi olla viimeinen ja siksi tulisi nauttia tästä päivästä ja tästä hetkestä kuin ei olisi koskaan ennen elänytkään. Ja ethän sinä olekaan. Jokainen päivä on uusi, erilainen.

Play the moment Pause the memories Stop the pain Rewind the happiness

Jos elämä ois helppoo..

Mä nukkuisin talviunia nyt. Heräisin vasta kesällä ja nauttisin kesästä täysillä.

Mä menisin täysii ja en välittäis siitä niin paloa,  mikä tippuisi matkasta.

Osaisin puhua täydellisesti ruotsia ja muita maailman kieliä.

Mä urheilisin joka päivä.

Leikkisin Nemon kanssa ainakin 3 tuntia päivässä.

Mä olisin jo hankkinu asunnon ja kaikki kivat uudet asiat sinne.

Antaisin enemmän aikaa rakkaille ihmisille.

Söisin mitä haluaisin ja millon haluaisin.

Osaisin olla stressaamatta pienistä tai suurista asioista, koska asioilla on tapana järjestyä.

Mä osaisin laulaa ja soittaa kitaraa.

Mä eläisin yöllä.



Ja tätähän listaa voisin jatkaa vaikka loputtomiin.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

"Vain sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."

Pikku Prinssistä.
 

Mutta jos kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan
askelten äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään.  Sinun askeleesi kutsuvat minua kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso!
Näetkö tuolla nuo viljapellot? 
Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Vehnäpellot ovat minulle aivan yhdentekeviä.
Ja se on murheellista! Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut!
Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa...
Kettu vaikeni ja katsoi kauan pikku prinssiä.
– Ole hyvä... kesytä minut! Se sanoi.
– Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa.
Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
– Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä on itse kesyttänyt, kettu sanoi.
Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi
tehtyjä tavaroita.
Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut,
jos kerran tahdot ystävän!
– Mitä minun tulee tehdä? Pikku prinssi kysyi.
– Sinun täytyy olla kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin,
vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi...


Niinpä pikku prinssi siis kesytti ketun. Ja kun eron hetki lähestyi sanoi kettu:
– Voi...! Kuinka tulenkaan itkemään.
– Se on oma syysi, sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa,
mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut...
– Aivan niin, kettu sanoi.
– Mutta nyt alat itkeä! Pikku prinssi sanoi.
– Aivan niin, kettu sanoi.
– Mutta silloinhan et voittanut mitään!
– Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kullankeltaisen värin. Ja se lisäsi:
– Mene takaisin katsomaan ruusuja. Silloin ymmärrät, että omasi on aivan erilainen kuin kaikki muut maailmassa. Kun sitten tulet ottamaan minulta jäähyväisiä, niin lahjoitan sinulle erään salaisuuden.



– Jää hyvästi, hän sanoi...
– Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen:
"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."


– Niin, sanoin pikku prinssille, olipa sitten kysymyksessä talo, tähdet tai erämaa,
tärkein niiden kauneudessa on näkymätöntä!
– Hauskaa, että olet yhtä mieltä kettuni kanssa, hän sanoi.
Kun uni valtasi pikku prinssin, otin hänet syliini ja lähdin kulkemaan edelleen. Olin liikuttunut.
Minusta tuntui, kuin olisin kantanut haurasta aarretta. Minusta tuntui jopa siltä, kuin ei
Maan päällä olisi ollutkaan mitään sen hauraampaa. Katselin kuun valossa kalpeata otsaa,
suljettuja silmäluomia, hiussuortuvia, jotka värisivät tuulessa, ja ajattelin:
'Se, mitä näen, on vain kuori. Kaikista tärkein on näkymätöntä...'


Tähdet ovat eri ihmisille erilaisia. Matkustajille tähdet ovat oppaita. Toisille ne ovat ainoastaan pieniä valopilkkuja. Tiedemiehille ne ovat arvoituksia. Liikemiehilleni ne olivat kultaa. Mutta kaikki nuo tähdet vaikenevat. Sinulle tähdet tulevat olemaan aivan erilaisia kuin kaikille muille..


Ja vaeltaessani näin aamunkoitteessa kaivon.

Saint-Exupéry, Pikku Prinssi. Tekijän kuvittama. WSOY, 2002. Le petit prince, 1944, suom. Irma Packalén  
Consuelo de Saint-Exupéry, Ruusun muistelmat. Esipuhe Alain Vircondelet.


All I want for christmas is..

No nyt niitä joululahjatoiveita. Haluaisin..

OHUT jumppamatto

Jumppapallo

Jos valita sais niin 8, 10 tai 12 kilon kuula.

Tää on loppu. Vinkki.

Ja sitten haluaisin siniset villasukat, suklaata, lämpöä läheisiltä ja LUNTA! :)

 

It will rain.

Kuukausi täynnä muutoksia. Olen päättänyt pitkän parisuhteen, pakannut pienen omaisuuteni (vain osaksi), muuttanut veljeni luokse Vantaalle, taantunut teini-ikäiseksi, vaihtanut työpaikkaa, urheillut, viettänyt aikaa rakkaiden kanssa. Ainoa pysyvä asia elämässä on muutos.

Viimeisen kuukauden aikana olen itkenyt, nauranut, surrut, iloinnut, vihannut, rakastanut, viihtynyt, ollut väsynyt, ollut pirteä, ajatuksissani, keskittynyt. Asioilla on tapana järjestyä. Nyt keskityn käytännön asioihin ja hankin oman uuden elämän. Vaatekaapin järjestämisestä on hyvä lähteä. Eilen sain vihdoin vaatteeni järjesteltyä pieneen nurkkaan veljeni olohuoneessa ja totesin, että niistäkin vaatteista puolet joutaisi pois. Voisin aloitaa uuden elämäni vaatetkaapistani, pitää vain ne joita todella käytän. Kaverit hoi, täältä sais siis hakea muutamia vaatekappaleita omaan käyttöönsä. :)

Jokainen meistä on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Elämässä täytyy tehdä muutoksia jos ei ole tyytyväinen tämän hetkiseen tai jokin asia omassa elämässä tuntuu pahalta, silloin on aika luopua. Hetki menee surressa, mutta loppujen lopuksi tajuaa, kuinka oikea ja viisas ratkaisu on ollut. Jokainen voittaa.

Itse en ollut tyytyväinen tämän vuoden alussa työpaikkaani. Kyllästyin valittamiseen ja päätin kesällä vaihtaa. Olen ollut tähän päätökseen enemmän kuin tyytyväinen. Ainainen valittaminen asiasta ei johtanut mihinkään muuhun kuin negatiivisuuteen omassa elämässäni, nyt olen onnellinen ja tyytyväinen tämän hetkiseen työhöni. 

Viimeisen viikon ajan on satanut joka päivä vettä. Rakastan vesisadetta. Uskon, että tämä on luonnon tapa kertoa minulle, että kaikki asiat järjestyvät kun vain kovasti toiveisiinsa uskoo.

Tässä vähän sneakpeakia mun uudesta työstä.


 Kuvia laitan lisää sitten kun saan tuon iPhonen toimimaan tämän läppärin kanssa. Paljon tietokoneasioitakin siis opeteltavana, mut kyllä mä pärjään! :)