Syyssateita

Vihdoinkin, tämän viikon sääennuste lupaa hyvää - ihanaa - jopa parasta. Syyssateita koko viikon verran. Mä rakastan sadetta, varsinkin syyssadetta. Luonto saa hetken levätä ja luovuttaa kaiken kesän helteiden jäljiltä. Lehdissä vaihtuu väri ja ne tippuvat maahan. Syksy on tullut! <3

Tänään olen miettinyt asiaa, että voiko ihminen vielä aikuisena kasvaa. Tällä tarkoitan tätä henkistä puolta. Pienenä mietin aina, että kun olen iso minusta tulee metsäkoneenkuljetta (kuten isäni on) ja suurperheen äiti, halusin kaksoset tai ainakin kaksi lasta. Nyt kun olen sitten "iso" ja aikuinen en ole saavuttanut näistä mitään. Mihin nämä haaveet ovat kadonneet? Tämä alakaan, jolla työskentelen ei tunnu vielä omalta. Mieleni tekisi lähteä opiskelemaan. Tykkään kyllä auttaa ihmisiä. Biologia ja lääketiede kiinnostaisi, mutta jaksanko enää panostaa täysipainoisesti opiskeluun. Silloin kun hain opiskelemaan nykyistä alaani, en edes tiennyt mitä ko henkilöt ammatissaan tekevät. Mistähän idea tähänkin opiskeluun tuli ja kuinka sujuvasti osasin "valehdella", että vakuutin opettajat valitsemaan juuri minut tähän kouluun. Toisaalta olenhan vielä nuori, joten ehkä ensi keväänä haen uuteen kouluun. Mihin minulla on kiire tässä valmiissa maailmassa?

Luin eilen artikkelin netistä, joka sai pysäytti ja sai miettimään asioita.

http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/2011/08/1377836/saattohoitaja-kertoo-naita-elamanvalintoja-potilaat-katuvat 

Yksinkertaistamalla omia elämäntapojaan ja tekemällä tietoisia valintoja on mahdollista pärjätä vähemmällä rahamäärällä, mitä luulee tarvitsevansa. Kun luo tilaa elämäänsä, saa paljon uusia mahdollisuuksia ja huomaa onnen hiipivän elämään.

Nemo tänään 12.9.11

Väsynyt pikku kettu

L oli yökylässä, Nemo <3 L

Naapurin pikku Ee hoidossa

Iltatorkut

Olen itsekin käynyt elämässäni läpi pysäyttäviä kokemuksia ja pelännyt pahinta. Toisaalta pitäisi vaan lakata murehtimasta huomisesta ja elää tätä päivää täysillä.  

Where to start..

Ehkä hieman paskafiilis sunnuntai-iltaan. Ajattelin jakaa, jotta ei tuntuis niin pahalta. Joskus elämässä asiat ei aina mene niinkuin suunnittelee.. Mutta jos jotain positiivista niin ainakin Nemo aina halaa minua. :) Ehkä siihen auttaa musiikki?

Nemo hallaa <3

11.9.2011

Tää viikonloppu ei menny niinku piti. Munhan piti olla Helsingissä pitämässä hauskaa M:n kanssa ja nähdä kaikkia ihania ystäviä, mutta murtunut jalka päätti toisin. Heitin perjantaina kyynärsauvat nurkkaan ja klenkkasin L:n ja ihanan naapurini H:n kanssa elokuviin katsomaan tätä.

Leffa oli mielestäni hyvä, sitä sen kummemmin arvioimatta. Sellainen elämäntapaintiaani-elokuva. Hyvänmielen-leffa.

Lauantaina tarkoitus oli mennä auttamaan ystävääni L:aa purkamaan tavaroita, koska hän muuttaa Turkuun (?!) ja sit sen päälle saunomista & leffankatsomista vielä naapurissa tai meillä. Muutto puteni, joten päädyttiin sitten saunomaan naapuriin ja tyhjentämään viinilasilliset sekä parantamaan maailmaa, koska leffa oli niin huono, ettei sitä kukaan jaksanut katsoa. Sain myös L:n yökylään kun salajuonin sen juomaan hieman liikaa valkoviiniä. 

Tämä aamu päivä kului tehden L:lle smoothieta aamupalaksi, hieman spinningiä kipeällä jalalla (varovasti, joo, joo.) ja leffan loppuunkatsomista naapurin kanssa. Kävimme myös palauttamassa leffan (kävellen!) tuonne läheiseen videovuokraamoon. Nemokin on ihan loppu, kun on leikkinyt koko päivän Eetun kanssa.


Kuvia viikonlopusta kun vaan jaksan laittaa ne koneelle.

Weheartit

Kaakaoo!

Oon viimeisen viikon aikana kolunnu kaappeja noiden kyynärsauvojeni avustuksella ja löysin kaapin perukoilta pussillisen kaakaoo. (Varmaan menny vanhakskin.) Kaadoin jauheen sellaiseen lasipurkkiin, ettei mun tarttis kattoo sitä parasta ennen-päivämäärää lainkaan. Nyt oon kehittäny ittelleni kauheen addiktion siihen. Nam. Onneks maito loppu. (Voikohan tuota jauhetta syödä pelkästään..?)

My life is brilliant

Tähän iltaan, näihin tunnelmiin. Tämä on ystävälleni M:lle. Niille vuosille kun sain asua hänen luonaan hetken tai olla yötä. <3

     

Hidasta elämää

Eilen kerroin teille hieman tämän vuoden tavoitteistani ja yksi niistä oli stressaamisen lopettaminen. Olen lukenut jonkin verran aiheesta downsiftaus ja se kiinnostaa minua hurjasti. Pyrin tällä downsiftauksella siihen että ehtisin tehdä työn lisäksi muitakin itselle merkityksellisiä asioita. Mielestäni tämä yhteiskunta pyörii liikaa työnteon ympärillä. Vaikka isäni aina minulle sanookin, että "työ on parasta terapiaa", pitäisi sen työnteon lisäksi ehtiä myös nauttia elämästä. Toisaalta isälläni on sellainen työ, josta saa myös fyysistä kestävyyttä ja näin ollen myös sitä "urheilun" tuomaa endorfiinia. Itsehän teen ihan siistiä sisätyötä, joten se urheilu on sitten haettava sieltä vapaa-ajalta. Onneksi olen kuitenkin vain HARVOIN ylitöissä, joten vapaa-aikaa minulla pitäisi olla ihan riittävästi tässä 8 - 16 työssä. Joskus vaan olisi arkiaamuna kiva jäädä sänkyyn nukkumaan.. No viikonloppuna sitten. :) 


Olen myös vuoden alussa aloittanut kierrättämisen. Ystäväni M on tehnyt näin jo monta vuotta ja olen aina ihmetellyt miten hän jaksaa kierrättää kaikenmaailman materiaalit. No, nyt meiltäkin löytyy kierrätyspiste kotoa. Kesällä haaveilin vielä taloyhtiön yhteisestä kompostista. Turussa kun missään taloyhtiössä ei ole biojätteiden keräämisastiaa. 

Uusi keittiön baaripöytä. Nyt on tilaa lukea Hesari!

HS C7 Irtisanoutunut haluaa elää spontaanisti

Luin tänään aamulla Hesarista mielenkiintoisen artikkelin. Se kertoi 27-vuotiaasta insinööristä, joka irtisanoutui työstään öljy-yhtiössä ja lähti matkustelemaan ympäri Eurooppaa. Tässä on sitä jotain, mitä itsekin tekisi mieleni tehdä. No tekisinkin, jos olisi rahaa. Miksi kaikkeen aina tarvitsee rahaa? Miksi ei voida elää vaihdantataloudessa? 

Nemo hautautui tapansa mukaan peittoon ja minun paitaani. Pikku kettu.

Sain muuten synttärilahjaksi tavaran, johon olen rakastanut ensisilmäyksellä, nimittäin jäätelökoneen. Olen tehnyt jo jukurttivaniljajäätelöä ja se onnistuin mitä parhaiten. Mieleni tekisi kokeilla myös kaverin ehdotuksesta Rocky Road-jätskiä.

Uusi alku

Tammikuussa tein päätöksen, että elän tämän vuoden ilman kalenteria. Aika hyvin olen onnistunut, tosin olen ehtiny tuplabuukkaamaan parit kekkerit ja lääkärikäynnit. Mutta niistäkin on selvitty - hyvin. 

Minusta on ihanaa ajatella päivää tai viikkoa kerrallaan. Jokaisessa päivässä on jotain uutta ja erilaista, mitä eilisessä ei ollut. Joka viikonloppu on jotain uutta ja erilaista odotettavaa. Minulle tämä järjestely on sopinut hyvin.

Oli sateinen ja kolea syksyinen aamu. Bussi oli tupaten täynnä matkustajia. Kuljettaja hyräili hilpeää sävelmää ja rummutti sormillaan rattia.
"Kylläpä sitä nyt ollaan niin positiivista", huomautti autoon nouseva mies innottomasti. "Niin olen, hyvä herra. Katsokaahan, minulla on edessä aivan uusi kokemus, sillä en ole koskaan ennen saanut elää tätä päivää."

Lupasin myös lopettaa stressaamisen ja hankkia itselleni mielekkäämmän työpaikan. Stressaamista en ole lopettanut, mutta viime viikon torstaina 1.9 aloitin uudessa työpaikassa, joka vaikuttaa jo nyt mukavimmalta ikinä. Myös pieni muodonmuutos on paikallaan ja siitä kerron sitten enemmän kun asioita tapahtuu (lue laihdun!). 

Urheilu on aina kuulunut osana elämään ja sitäkin pyrin nyt harrastamaan stressaamatta ja suorittamatta, joka ilta ei ole pakko ehtiä kolmelle eri jumppatunnille. Olen ihan hyvä ihminen, vaikka kävisin vain Nemon kanssa kävelemässä.

Koska kärsin päänsäryistä paljon, serkkuni vinkkasi minulle tästä dokumenttielokuvasta.  Kannattaa katsoa! Olen ollut nyt reilun kolme viikkoa ko paastolla ja päänsärytkin tuntuvat helpottavan. Katsotaan mitä lääkäri sanoo lääkkeiden lopettamisesta. :)

Muistoja syksyyn

Oon kuunnellu tänään tosi paljon musiikkia. Osasta niistä tulee paljon muistoja mieleen. Laitanpa tämän tänne teidänkin kuunneltavaksi.

Syksy - edessä vuoden kolme ihaninta kuukautta!

Syksy on saapunut - ihanaa! En varmaan ole kertonut teille kuinka paljon rakastan syksyn pimeitä, viileitä iltoja, villasukkia, kynttilöitä, höyryävää teekuppia kädessä, pehmeitä vilttejä ja sohvaa. On syksyssä muutakin ihanaa, kuten viileät syysaamut, syksyiset puut, syyssateet (Just love them!), Hai-kumisaappaat, vesilätäköt. 

Minun ystäväni eivät aina ymmärrä syksyintoiluani, mutta olen sitä mieltä, että meille jokaiselle on olemassa se "oma" vuodenaika ja minulle se on syksy. Esimerkiksi L rakastaa kesää ja Nemo pitää eniten (ainakin päättelen sen pitävän) keväästä. L luultavasti siksi, että paistaa aurinko ja on lämmintä, Nemo taas siksi, että keväisin tulee esiin uusia hajuja joita tutkia. Ystäväni M taas kerran kertoi minulle tarinan kuinka oli kerran bussipysäkillä ollessaan talvella ajatellut, että voisi itkeä koska on niin kylmä. Hän siis ei nähtävästi ole "talvi"-ihmisiä. 

Syksyisin saan energiaa viileistä ilmoista sekä tietysti liikunnasta ulkona. On ihanaa mennä juoksulenkille pimeään ja viileään iltaan. Kesällä samainen liikunta aiheutti vain pahaa migreeniä ja älyttömän nestehukan. Kesäisin urheilu siirtyikin kuumuuden vuoksi sisätiloihin. Nyt kun olisi aikaa taas ulkoilla en tietenkään pääse ulkoilemaan. Rikoin nimittäin jalkani viime lauantaina Helsinki Midnight Runissa, jossa juostiin 10km illalla pimeässä. Marssimurtuma, sanoi lääkäri ja määräsi käyttämään kyynärsauvoja. Kivaa, ei ole. Kaksi päivää on siis mennyt täällä sohvan pohjalla itsesäälissä kierien ja L:lle tiuskiessa. Ei tunnu kivalta kun ei pääse liikkumaan. (Joko sanoin sen?) Viikonlopun suunnitelmatkin menevät uusiksi. Tarkoitus oli lähteä Helsinkiin, mutta katsotaan perjantaina onnistuuko autolla ajaminen rikkinäisen jalan kanssa.

Viime viikonlopun vietin siis Helsingissä ystäviä tavaten ja tietty veljelleni Laurille seuraa pitäen. Se oli/on tosi pahassa flunssassa. Käskin lepäämään niinkuin hyvän siskon kuuluukin.

Nemo pitää seuraa jalkaklenkkavammaiselle