Syyssateita

Vihdoinkin, tämän viikon sääennuste lupaa hyvää - ihanaa - jopa parasta. Syyssateita koko viikon verran. Mä rakastan sadetta, varsinkin syyssadetta. Luonto saa hetken levätä ja luovuttaa kaiken kesän helteiden jäljiltä. Lehdissä vaihtuu väri ja ne tippuvat maahan. Syksy on tullut! <3

Tänään olen miettinyt asiaa, että voiko ihminen vielä aikuisena kasvaa. Tällä tarkoitan tätä henkistä puolta. Pienenä mietin aina, että kun olen iso minusta tulee metsäkoneenkuljetta (kuten isäni on) ja suurperheen äiti, halusin kaksoset tai ainakin kaksi lasta. Nyt kun olen sitten "iso" ja aikuinen en ole saavuttanut näistä mitään. Mihin nämä haaveet ovat kadonneet? Tämä alakaan, jolla työskentelen ei tunnu vielä omalta. Mieleni tekisi lähteä opiskelemaan. Tykkään kyllä auttaa ihmisiä. Biologia ja lääketiede kiinnostaisi, mutta jaksanko enää panostaa täysipainoisesti opiskeluun. Silloin kun hain opiskelemaan nykyistä alaani, en edes tiennyt mitä ko henkilöt ammatissaan tekevät. Mistähän idea tähänkin opiskeluun tuli ja kuinka sujuvasti osasin "valehdella", että vakuutin opettajat valitsemaan juuri minut tähän kouluun. Toisaalta olenhan vielä nuori, joten ehkä ensi keväänä haen uuteen kouluun. Mihin minulla on kiire tässä valmiissa maailmassa?

Luin eilen artikkelin netistä, joka sai pysäytti ja sai miettimään asioita.

http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/2011/08/1377836/saattohoitaja-kertoo-naita-elamanvalintoja-potilaat-katuvat 

Yksinkertaistamalla omia elämäntapojaan ja tekemällä tietoisia valintoja on mahdollista pärjätä vähemmällä rahamäärällä, mitä luulee tarvitsevansa. Kun luo tilaa elämäänsä, saa paljon uusia mahdollisuuksia ja huomaa onnen hiipivän elämään.

Nemo tänään 12.9.11

Väsynyt pikku kettu

L oli yökylässä, Nemo <3 L

Naapurin pikku Ee hoidossa

Iltatorkut

Olen itsekin käynyt elämässäni läpi pysäyttäviä kokemuksia ja pelännyt pahinta. Toisaalta pitäisi vaan lakata murehtimasta huomisesta ja elää tätä päivää täysillä.