Nyt olisi niin paljon päivitettävää, että tyydyn päivittämään vaan hieman ajatuksiani. Viimeinen viikko elämässäni on ollut tunneskaalaltaan todella laaja. On ollut nousuja ja laskuja, ehkä eniten mitä ikinä muistan. Olen ihmetellyt elämän tarkoitusta ja sitä, miksi asiat tapahtuvat ja menevät niinkuin ne nyt menevät. Kaikelle on kuitenkin tarkoituksensa. Olin ystäväni M:kin luona viettämässä aikaa ja hän kysyi minulta kävellessämme Hämeentietä kaupungille päin, että "Mikä on sinun elämän mottosi?" Hetken mietittyäni totesin, että tämä:
"Elämää ei mitata hengenvetojen määrällä, vaan niiden hetkien määrällä, jotka saavat henkemme salpautumaan."
Mielestäni elämää pitäisi elää hetkessä ja mennä niiden hetkien mukana. Muuten jäät miettimään asioita ja niitä ihania elämän asioita jää kokematta. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää kun aamulla päätät, että juuri tästä päivästä tulee hyvä päivä ja ennenkaikkea asioilla on tapana järjestyä, vaikka hieman takapakkia joskus tulisikin. Itse olen syksyn aikana saanut paljon "takapakkia" elämääni, mutta uskon, että näillekin on tarkoituksensa. Jonkin asian oli tarkoitus tapahtua, jotta elämääni tulisi jokin toinen asia.
Rakastan muuten tätä hetkeä aamulla kun saa vielä olla sängyssä ja kietoutua peittoon. Pitää elää hetkessä. Onnellisuus on pieniä asioita. Luin tämän lauseen juuri toisaalta. Onnellisuus on pieni koira kainalossani aamulla, kirpeä syysilta istuskellessani puiston penkillä ihanan ihmisen kanssa, kynttilät ja villasukat, sohvalla torkkuminen, urheilu. Pienistä asioista rakennan itselleni onnellisuuden. Aina asiat ei mene niinkuin niiden haluaisi menevän, mutta uskon, että elämällä on silti minulle vielä paljon annettavaa.
Nyt menen keittämään aamukahvia ja etsimään villasukkia jalkoihini. Loppuun laitan vielä yhden kappaleen, jota ei laivalla kuulunut. Se ois sitten joskus se illan viimeinen hidas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti