Pieni laulu ihmisestä
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
(Maa, 1987)
Suutele minulle siivet
Suutele minulle siivet, en minä lennä pois,
minä vain levitän ne
suojaksi sinun yllesi,
veitseksi kuoleman kurkulle.
Jos lähdenkin, en minä
kauan viivy, pian minä luoksesi
palaan, sirpin sinä minulta saat
jolla niittää,
vasaran jolla rakentaa, ja ruukkuusi
siemeniä ja multaa.
Ja jos en palaisikaan, kanssani olisit
maailman halki, siipieni alla kuin kevättuuli.
(Tähtiä kämmenellä, 1974)
Olisipa kaipaus viiniä,
ympäripäissäni
minä odottaisin sinua.
(Tähtiä kämmenellä, 1974)
Elinehto
Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.
(Intohimon panttivanki, 1980)
Viimeiseksi sanaksi
on suudelma paras
(Oljenkorsia, 1993)
Pojilleni
Ylittäkää sillat
tavalla millä tahansa
vaikka ne olisivat
kuun haurasta kuvajaista
Särkekää muurit
muureissa
irrottamillanne kivillä
Missä joki tulvii yli
siellä olkaa avulias uoma
Missä pelko kahlitsee
siellä olkaa
uskaliaampia kuin olettekaan
Houkutusten hetkellä
älkää kääntykö odottamaan
niitä jotka pyytävät
teitä hidastamaan
sillä he eivät muuta halua
kuin itse johdattaa kulkua
Malttakaa mielenne,
riemuiten istuttakaa siemenenne:
Katsokaa taaksenne
vasta kun olette
kyllin vahvoja kestämään
katoavaisuuden haikeutta
(Duende, 1996)
Aurinko,sinä sanoit
Aurinko, sinä sanoit kun me katselimme kuuta.
Sinä vannoit pitäneesi
tähtiä kämmenellä,
että kissat
olivat suudelleet lintuja,
kielot kukkineet pakkasessa.
Kun me olemme rakastelleet
sinä olet aina
sillä tavalla
oikeassa ja väärässä
etten muuta voi kuin rakastaa sinua.
(Tähtiä kämmenellä, 1974)
Ei ole olemassa muureja
On vain siltoja
Ei ole olemassa
suljettuja ovia
On vain portteja
joiden läpi kuljetaan
säihkyvin silmin
huulilla varjoja syvempi hymy
kohti paikkaa
missä virrat kohtaavat
kuin janoavat suut
(Duende, 1996)
Sylikkäin ahneessa pimeydessä
hiljaa kiihkeästi kuiskien
me laskimme
vähiä kolikoitamme:
Vaikka kuinka teimme välillä
palavan halun ihmeitä
toisillemme
oli kiviä aina
paljailla sormilla laskiessa
yksi enemmän kuin leipiä
Varjojen vitkastellen väistyessä
kuiskasimme silti
huutoa pidätellen
raukeina toistemme voimasta:
Yksinkertaisesti ja vaatimattomasti
voit elää
muttet
pienesti ja matalasti. Et, et, et!
Tämä on aikuisten rakastavaisten
raakaa työtä:
roikkua rohkeina
yhden hiuskarvan varassa
syvien rotkojen yllä
(Aistien alamainen, 1995)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti